Huh huh, olin kaiken kiireen keskellä onnistunut unohtamaan niin Bloggerin käyttäjänimen kuin salasanankin. Mahtavaa. Hirveän säädön jälkeen pääsin onneksi kirjautumaan sisään.
Pelirintamalle kuuluu hyvää ja huonoa. Huonoista uutisista aloittaaksemme, tietokoneeni kuoli. Joku osa sieltä on mennyt rikki ja estää koneen käynnistämisen, enkä onnistunut syytä löytämään. Onhan minulla myös tehokas läppäri, Macbook Pro, mutta en ollut jaksanut asennella siihen Windowsia ja ilman sitä ei niin vain SWTORia pelailla. Siinä meni muutama päivä ihmetellessä, kunnes ryhdistäydyin ja laitoin Boot Campin toimintaan. Nyt sitten pelailenkin mäkillä. Pöytäkoneen sisukset eivät selvinneet sen hyeenalauman jäljiltä, joka laukkasi paikalle haaskasta kuultuaan, ja sieltä lähti paremmille metsästysmaille ainakin power supply ja suht uusi näytönohjain. Seuraavaksi piti ostella jos jonkinlaista piuhaa ja adapteria, että sain edes ison näytön yhdistettyä läppäriin, eihän siitä viidentoista tuuman pikkunäytöltä jaksa mitään katsella. Kuulokkeiden ja mikin kanssa sai myös tapella, mutta nyt on kaikki taas reilassa. Ja onhan tuo mäkki onneksi sen verran uusi (ja kallis, köh), että sillä pystyy ihan vaivatta pyörittämään niitä pelejä joita pelaan.
Sitten parempia uutisia; olemme saaneet sittenkin kuolemaa tehneen kiltamme jonkinlaiseen nousuun (siis SWTORissa). Joudun ottamaan ison siivun siitä kunniasta itselleni, nimittäin yksin minä etsiskelin uusiä jäseniä ja tuntikausia juttelin jäsenkokelaiden kanssa, etten ihan pässinpäitä kiltaan ottaisi. Valinnanvaraa ei ihan hirveästi nykypäivänä ole, nimittäin tuntuu että iso osa pelaajakunnasta on kadonnut jonnekin. Mutta jostain se on taas aloitettava ja ainakin meillä on nyt taas raiditiimi koossa. Aika paljon olemme joutuneet hard/nightmare modeja Karaggasta ja EV:stä juoksemaan gearataksemme uusia tulokkaita, mutta tänään olisi tarkoitus lähteä Denova hard modeen. Osa killasta haluaisi vielä odottaa, mutta minä olen hirvittävän kyllästynyt aina odottelemaan. Odotimme ihan turhan kauan Karaggan ja EV:n hard- ja nightmare-modejen kanssa aikoinaan, ja sitten kun lopulta sain raid leaderin ylipuhuttua niitä kokeilemaan, ne olivatkin lällyhelppoja. Olen muutenkin ollut viime viikkoina enemmän raid leaderina itse, joten aion runtata meidät sinne hard modeen vaikka väkisin. Sitäpaitsi mistä lähtien raidaajat ovat pelänneet progressia!? Ei muutama ilta wipetystä ketään tapa. Itse wipeilisin mielelläni vaikka viikkokaupalla, kunhan jonkinlaista etenemistä ja taktiikoiden hiomista tapahtuu. Tietenkään ei ole järkeä hakata päätä seinään jos tiimi ei vain ole kykeneväinen yhteistyöhön tai jotain muuta kriittistä, mutta kyllä raidaaminen vain on sata kertaa mielekkäämpää jos siinä on kunnolla haastetta.
Oikean elämän puolelta sen verran, että kävin viime viikolla ammattikorkean pääsykokeissa. Saa nähdä nappaako. Haastattelu tuntui menevän päin prinkkalaa, mutta kirjallinen koe oli helpon oloinen. Enkkuosio ei vaatinut sen kummempaa pään raapimista, piti vain kirjoittaa essee. Äikkäosion esseeseen kirjoitin tapani mukaan hirveää sontaa, mutta toivotaan että muut kirjoittivat vielä pahempaa. Matikkaosio oli naurettavan helppo, ala-astetason matikkaa. Prosenttilaskuja, desimaaleja, muutama alkeellinen yhtälö. Kiroan itseni kuuhun jos en saa matikkaosasta täysiä pisteitä. En edes tiedä milloin pisteet ja sisäänpäässeet julkistetaan, pitäisi varmaan ottaa selvää. Olisi ihan kiva jos pääsisin sisään, onhan tässä ehkä korkea aika hommata itselleen jonkinlainen ammatti.
Nyt raidaamaan, siispä kuulemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti