Elävien kirjoissa

Huh huh, olin kaiken kiireen keskellä onnistunut unohtamaan niin Bloggerin käyttäjänimen kuin salasanankin. Mahtavaa. Hirveän säädön jälkeen pääsin onneksi kirjautumaan sisään.

Pelirintamalle kuuluu hyvää ja huonoa. Huonoista uutisista aloittaaksemme, tietokoneeni kuoli. Joku osa sieltä on mennyt rikki ja estää koneen käynnistämisen, enkä onnistunut syytä löytämään. Onhan minulla myös tehokas läppäri, Macbook Pro, mutta en ollut jaksanut asennella siihen Windowsia ja ilman sitä ei niin vain SWTORia pelailla. Siinä meni muutama päivä ihmetellessä, kunnes ryhdistäydyin ja laitoin Boot Campin toimintaan. Nyt sitten pelailenkin mäkillä. Pöytäkoneen sisukset eivät selvinneet sen hyeenalauman jäljiltä, joka laukkasi paikalle haaskasta kuultuaan, ja sieltä lähti paremmille metsästysmaille ainakin power supply ja suht uusi näytönohjain. Seuraavaksi piti ostella jos jonkinlaista piuhaa ja adapteria, että sain edes ison näytön yhdistettyä läppäriin, eihän siitä viidentoista tuuman pikkunäytöltä jaksa mitään katsella. Kuulokkeiden ja mikin kanssa sai myös tapella, mutta nyt on kaikki taas reilassa. Ja onhan tuo mäkki onneksi sen verran uusi (ja kallis, köh), että sillä pystyy ihan vaivatta pyörittämään niitä pelejä joita pelaan.

Sitten parempia uutisia; olemme saaneet sittenkin kuolemaa tehneen kiltamme jonkinlaiseen nousuun (siis SWTORissa). Joudun ottamaan ison siivun siitä kunniasta itselleni, nimittäin yksin minä etsiskelin uusiä jäseniä ja tuntikausia juttelin jäsenkokelaiden kanssa, etten ihan pässinpäitä kiltaan ottaisi. Valinnanvaraa ei ihan hirveästi nykypäivänä ole, nimittäin tuntuu että iso osa pelaajakunnasta on kadonnut jonnekin. Mutta jostain se on taas aloitettava ja ainakin meillä on nyt taas raiditiimi koossa. Aika paljon olemme joutuneet hard/nightmare modeja Karaggasta ja EV:stä juoksemaan gearataksemme uusia tulokkaita, mutta tänään olisi tarkoitus lähteä Denova hard modeen. Osa killasta haluaisi vielä odottaa, mutta minä olen hirvittävän kyllästynyt aina odottelemaan. Odotimme ihan turhan kauan Karaggan ja EV:n hard- ja nightmare-modejen kanssa aikoinaan, ja sitten kun lopulta sain raid leaderin ylipuhuttua niitä kokeilemaan, ne olivatkin lällyhelppoja. Olen muutenkin ollut viime viikkoina enemmän raid leaderina itse, joten aion runtata meidät sinne hard modeen vaikka väkisin. Sitäpaitsi mistä lähtien raidaajat ovat pelänneet progressia!? Ei muutama ilta wipetystä ketään tapa. Itse wipeilisin mielelläni vaikka viikkokaupalla, kunhan jonkinlaista etenemistä ja taktiikoiden hiomista tapahtuu. Tietenkään ei ole järkeä hakata päätä seinään jos tiimi ei vain ole kykeneväinen yhteistyöhön tai jotain muuta kriittistä, mutta kyllä raidaaminen vain on sata kertaa mielekkäämpää jos siinä on kunnolla haastetta.

Oikean elämän puolelta sen verran, että kävin viime viikolla ammattikorkean pääsykokeissa. Saa nähdä nappaako. Haastattelu tuntui menevän päin prinkkalaa, mutta kirjallinen koe oli helpon oloinen. Enkkuosio ei vaatinut sen kummempaa pään raapimista, piti vain kirjoittaa essee. Äikkäosion esseeseen kirjoitin tapani mukaan hirveää sontaa, mutta toivotaan että muut kirjoittivat vielä pahempaa. Matikkaosio oli naurettavan helppo, ala-astetason matikkaa. Prosenttilaskuja, desimaaleja, muutama alkeellinen yhtälö. Kiroan itseni kuuhun jos en saa matikkaosasta täysiä pisteitä. En edes tiedä milloin pisteet ja sisäänpäässeet julkistetaan, pitäisi varmaan ottaa selvää. Olisi ihan kiva jos pääsisin sisään, onhan tässä ehkä korkea aika hommata itselleen jonkinlainen ammatti.

Nyt raidaamaan, siispä kuulemisiin!

Kiire kiire

Voi voi kun ei ole ollut aikaa pelata mitään (paitsi just ja just Simsiä Facebookissa =P), sitä se real life teettää. Työt alkoivat ihan kivasti, mutta kodin laittamisen ja alkuväsymyksen takia en ole kirjautunut Star Warsiin kertaakaan täällä viikolla. Pari killan pääjehua pelaa nyt myös Diabloa, joten ei meillä raideja olisi ollut joka tapauksessa. Huolestuttaa vähän killan tulevaisuus, kun muutenkin raiditiimimme oli aika tynkä, ja nyt muutamat jäljellä olevat eivät pääse raidaamaan lainkaan. Tuskinpa he kovin pitkään sinnittelevät uppoavassa laivassa... Vielä on ehkä aikaa viimeiselle korjausyritykselle, mutta siihen tarvitaan koko killan johdon panostusta, eikä vain yhden ihmisen epätoivoista räpiköintiä. Saa nähdä miten käy.

Toinen ärsyttävä asia on, kun en päässyt yhtään mukaan tämän vuoden jääkiekon mm-kisoihin. Meillä ei ole vielä telkkaria, enkä onnistunut pelejä netistäkään seuraamaan. Yleensä olen ihan täysillä mukana joka kevät, mutta nyt meni sekin plörinäksi. Toisaalta olisi ehkä vain vituttanut enemmän tämä meidän huono menestys tänä vuonna, jos olisin ollut oikein hengessä mukana. Ensi vuonna sitten!

Siitä The Secret Worldin betastakaan en ole ehtinyt kirjoittaa, mutta sanon tässä sen verran, että se näytti ihan mukiinmenevältä peliltä. Menee ostoslistalle. Olen aika samaa mieltä monen muun kanssa siitä, että hahmojen animaatiot ovat aika tönkköjä ja mobeja lahdatessa ei oikein saa tuntumaa siihen damagen tekoon, mutta quest-systeemi on sitten sitäkin onnistuneempi. Odotan innolla puzzle questeja ja toivon että niissä joutuu tosiaan hieromaan älynystyröitä niin kuin on luvattu. Pelissä on myös herkullisen oloinen achievement-systeemi, joka on meikäläiselle suuri plussa. Star Warsista puuttuu achievement-elemetti kokonaan ja se syö pelin pitkäikäisyyttä ainakin minun kohdallani. Wowissakin parasta antia (raidaamisen jälkeen) olivat juuri achievementit. Yes, I'm an achievement whore.

Joudun jättämään sepustukset tältä erää tähän, jotta ehdin hoitaa kotihommat ennen nukkumaanmenoa. Herätys pärähtää päälle huomenna kello 04.45, joka on tälle aamu-uniselle otukselle niin perkuleen aikaisin että itkettää.

The Secret World beta

Jee, meillä on netti ja muutto alkaa olla ohi! Joka paikka tosin on täynnä laatikoita ja kaiken maailman nyssäköitä, mutta tietokone on löytänyt paikkansa ja tosiaan netti toimitettiin heti seuraavana päivänä tilauksesta. Mahtavaa toimintaa!

En ole ehtinyt vielä pelailla mitään, mutta olen jutellut Mumblessa kiltakavereiden kanssa ja siinä jutellessa joku mainitsi The Secret Worldin. En jostain syystä ollut kuullut koko pelistä ennen (tai ainakaan en ollut noteerannut sitä), mutta pienen googlettelun ja videoiden katsomisen jälkeen alan olla aika innostunut pelistä! Huomenna alkaa sopivasti ensimmäinen beta-viikonloppu, joten pääsenkin heti tuoreeltaan toteamaan onko peli mistään kotoisin. Betaan pääsee pelaamalla The Secret War "peliä" netissä Facebook-tunnuksilla, mutta oikeastaan koko nettipeli on vain kuvien jakamista Facebook-seinällä ja kavereiden kiusaamista recruittaamalla heitä mukaan. Minulla ei ole kovin montaa pelaavaa kaveria, joten etsiskelin olisiko missään tarjolla helpompaa vaihtoehtoa päästä betailemaan. Ja löytyihän sekin, nimittäin Gamespot tarjoaa ilmaisia beta-avaimia rekisteröityneille jäsenilleen. Jossain siinä luki että avaimia on tarjolla vain alueille UK, US ja Australia, mutta ei minulta missään vaiheessa kysytty maata, joten sain avaimeni ja lataan nyt game clientia. Onneksi kuulin pelistä jo tänään, sillä client on yli 11 gigaa ja lataamisessa menee jonkin aikaa. Beta alkaa huomenna käsittääkseni seitsemältä illalla Suomen aikaa (tosin en ole ollenkaan varma ajasta) ja kestää jonnekin sunnuntain/maanantain tienoille. Kivaa ajanvietettä siis ennen töiden alkua! Raportoin ensitunnelmia tietysti tänne heti kun ehdin.

Muna-asiaa

Nythän on käynyt niin, että meikäläisellä on edessä muutto ja uuden kämpän nettiasioista ei ole vielä tietoa. Tilaan netin heti kun vuokrasopimus on allekirjoitettu, mutta niin tässä varmaan käy, että pelailut ovat katkolla parin viikon ajan. Yritän taikoa itselleni jonkun väliaikaisen nettiratkaisun ja kirjoitella ainakin muutaman blogimerkinnän tuona synkkänä netittömänä aikana. Toukokuun puolivälissä aloitan myös kesätyöt, joten sekin tulee syömään ikävästi peliaikaa. Ei kuitenkaan lannistuta, peli- ja blogiaikaa voi aina nipistää nukkumiselta!

Pikakatsauksena viime päivien pelihommeleihin voin kertoa, että olen jatkanut hyväksi havaitulla DNA:n farmauslinjalla (event päättyy huomenna) ja sen lisäksi olen kiltakaverin kanssa farmannut aineksia Taunlet pettiä varten tarvittavaan ruokabuffiin. Olen myös käynyt nappaamassa itselleni muutaman Unusual Egg:in Alderaanin linnunpesistä puhtaasti rahantekotarkoituksella. Munillahan on neljän tunnin respawn-aika, ja pesissä on yötä päivää useampi tyyppi odottelemassa. Minä tiedän edellisten munien perusteella tarkan spawn-ajan, joten voin alkaa right-klikkaamaan munan ilmestymiskohtaa jo pikkuisen ennen sen ilmestymistä. Muut pesässä olevat tekevät samaa, sillä kaikki kumartuvat noukkimaan munan sillä sekunnin sadasosalla jolloin se ilmestyy. On sitten ihan tuurista kiinni kuka sen saa. Vähän käy sääliksi niitä, joilla muna-ajat eivät ole tiedossa ja jotka odottelevat pesässä tuntikausia vain menettääkseen munat meille "konkareille". Eilen joku otti asian niin raskaasti, että annoin hänelle oman munani, vaikka hän kirosi ja haukkui muita pesässä olijoita (myös minua). Ärsyynnyin ensin, mutta ajattelin että ollaan nyt se better person ja kiltisti ehdotin munavaihtoa. Hän tuntui ilahtuvan ihan oikeasti, joten minullekin tuli hyvä mieli. Ehkä hän myös oppi (tai todennäköisesti ei oppinut), että kiroamisen ja meuhkaamisen sijaan olisi voinut kivastikin asian hoitaa, tai vain hyväksyä se että muna meni nyt parempiin suihin. (Aahahahaa tästä kappaleesta saisi niin paljon munavitsejä..!)

You receive: Unusual Egg

Rakghoul Event

Olen siis viime päivinä touhunnut Swtorin Rakghoul Eventin parissa. Dailyista keräilen oranssia armor settiä ja world bossit olen tappanut pariin kertaan. Nyt kun olen jo saanut 9/9 codex entryä ja molemmat Rakling petit, jäljelle jää vain color crystalien (ja mahdollisesti companion boxien) haaliminen. Seisoskelen siis Fleetillä siinä isossa tartunnan saaneiden kasassa ja odottelen kerta toisensa jälkeen kuolemaa. (Pro tip: kun olet Plaguen toisessa vaiheessa, eli Feverish, sinun ei tarvitse odottaa räjähdystä, sillä saat DNA:t riippumatta siitä miten kuolet. Kannattaa siis esim. hypätä alas Fleetin kaiteen yli heti kun Feverish iskee, näin saat DNA:t nopeammin!) Olen siinä samalla levuttanut Biochemiä, sillä hylkäsin Cybertechin ja vaihdoin sen Biochemiin jotta voin craftata omat stimini ja adrenalini. Cybertech-reseptejä ei koskaan tippunut raideissa aikaisemmin, mutta heti kun meillä ei enää ole Cybertechiä ryhmässä, reseptejä tippuu joka kerta. Olemme melkein varmoja, että raideissa tippuu reseptejä vain sellaisiin crafting skilleihin joita kenelläkään ryhmässä ei ole. Ennen nimittäin kaikki dropit olivat Armormechille, jota meillä ei tietenkään ollut. Nyt meillä taitaa olla koko raidillinen Biochemejä.

Ihmiskasa odottamassa kuolemaa. Klikkaa isommaksi.

Eräs kiltakaveri on ihan hirveä rahantekokone ja yleensä ei epäröi käyttää kyseenalaisia keinoja kerryttääkseen miljooniaan. Hän on tämänkin eventin aikana keksinyt jo vaikka mitä kepulikonsteja ja haalinut itselleen jälleen muutamia kymmeniä miljoonia tietämättömien pelaajien kustannuksella. Meikäläinen ainakin tienaa rahansa rehellisesti, mutta eipä minulla sitä ylenmäärin koskaan olekaan. Suuri osa crediteistä menee modien vaihteluun. Pidän tarkasti silmällä statsejani ja haluan parhaat mahdolliset modit geariini. Harmi vaan että se modien irroittelu on tosiaan niin tyyristä puuhaa.

Eilen saimme clearattua Explosive Conflictin story modessa. Meillä oli hieman alkuvaikeuksia sen kanssa, sillä meillä on vain yksi tankki ja EC:ssa niitä tarvitsee kaksin kappalein. Yksi raidaajista vaihtoi dps:n tankkaukseen, mutta hänellä ei ihan ollut homma hanskassa, joten wipesimme enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Viimeinen pomo oli kaikista helpoin, kaadoimme sen jo toisella yrityksellä, mutta loppujen kanssa meni hieman pidempään. Olen kuitenkin aika tyytyväinen EC:n vaikeustasoon. Jos story mode oli jo hieman haasteellinen, en malta odottaa hard modea! Eternity Vault ja Karagga's Palace olivat mielestäni aivan liian helppoja jopa nightmare modessa. Emme tosin ole vielä tappaneet SOAa nightmarella, mutta se johtuu vain siitä että meiltä aina tuntuu puuttuvan yksi tai kaksi pelaajaa kun raidiaika koittaa. Emme siis ole pääseet edes yrittämään.

EC:n jälkeen juoksimme pikaisen Eternity Vault hard mode-runin, jotta saimme gearattua offtankkia ja muitakin joilta vielä Rakataa puuttuu. Itse sain juuri kaksi puuttuvaa Rakata pieceä, joten olen nyt täydessä Rakatassa. Ja jälleen tuhlasin satojatuhansia modien vaihteluun. Toivottavasti pääsemme jo seuraavana raidipäivänä kokeilemaan hard modea.

World of Warcraft, osa 2

(Lue tästä osa 1)

Kun olin dingannut 80, minua pyydettiin muutaman kerran raidaamaan Naxxiin. En vielä ollut puhunut kovin paljoa muille kiltalaisille, enkä ollut koskaan raidannut, joten jahkailin menemistä aina niin kauan että kilta otti mukaan jonkun muun. Kuitenkin eräänä keväisenä päivänä minut saatiin raahattua raidiin. En tiennyt yhtään miten ryhmässä pelataan ja raidi taisi vieläpä olla 25-man versio. Latasin raid leaderin suosituksesta muutamat addonit (Recount, Omen) ja huomasin olevani Recountin hännillä tuhannen paikkeilla olevalla DPS:lläni. En tiennyt mitään rotaatioista tai muustakaan olennaisesta, mutta tiesin jossain olevan vikaa kun muut läiskivät yli 3k DPS:ää. Jouduin myös lataamaan Ventrilon ja vaikka en edes itse puhunut mitään (joko minulla ei ollut mikkiä tai sitten teeskentelin ettei minulla ole mikkiä), olin hirvittävän jännittynyt ja kauhuissani (mutta myös vähäsen innoissani) siitä että siellä olikin nyt oikeita ihmisiä pelaamassa kanssani eikä vain pikseleitä ruudulla.

Tuon ensimmäisen raidin jälkeen menin ja otin selville mahdollisimman paljon classistani. Rakastuin raidaamiseen enkä missään nimessä halunnut olla tiimin heikoin lenkki. Opettelin siis pelaamaan. DPS:äni triplaantui noin viikossa ja sainkin hyvää palautetta killan johdolta. Minulla on vieläkin tallessa se screenshotti, jossa guild leader kehuu kehittymistäni ja sanoo "keep up the good work", se tuntui tosi hyvältä. En tietysti ollut mikään kovin mahtava pelaaja vasta viikon raidattuani, mutta en todellakaan ollut enää se surkeinkaan.

Raidasin tuosta ensimmäisestä killasta saamieni kavereiden kanssa Naxxin, Ulduarin ja Trial of the Crusaderin. Naxxia ja Ulduaria raidasimme 25-manissa, mutta myöhemmin Ulduarin hard modeissa meillä oli mahtava 10-man ryhmä. Ulduarin hard modet ovat tähän mennessä olleet ehdottomasti parasta aikaa wow-urallani. Raidasimme 5-6 kertaa viikossa ja meillä oli hyvä yhteishenki. Olimme ehkä serverin top 10:ssa, vaikka emme olleetkaan kovin kilpailunhaluinen porukka. Meistä vain oli kivaa raidata yhdessä. Algalonia emme ehtineet saada nurin (kiltadraaman takia), mutta muistan ikuisesti sen riemun, kun vihdoin kaadoimme Yogg-Saronin. Aika on hieman saattanut kullata muistoja noista ajoista, mutta ainakin minulla oli hirvittävän hauskaa pelatessa ja nautin raidaamisesta täysin rinnoin.

Icecrown Citadelin aikoihin pidin noin kuukauden tai parin verran taukoa pelaamisesta, syytä en muista. Kiltakavereista läheisimmät olivat edelleen mukana kuvioissa, ja kun palasin peliin, minut pyydettiin heti mukaan Lich King 25-man progression raidiin. Raidasin jälleen jonkin verran, mutta kiltadraama asettui taas progressionin tielle ja perustimme lopulta oman 10-man killan. Itse en siis ollut niinkään osallisena (tai ainakaan syyllisenä) noihin draamoihin, mutta officerina jouduin aina niihin osallistumaan. Opinpahan ainakin sen, että draama kuuluu kiltaelämään ja se ei maailmaa kaada.

Cataclysmin ilmestyessä meillä oli siis tuo 10-man kilta, jonka kanssa raidasimme menestyksekkäästi muutamia kuukausia, kunnes itse kunkin kiinnostus wowiin alkoi näyttää hiipumisen merkkejä. Itse loggasin peliin vain raidien aikaan ja muutkin valittivat pelin menettäneen kirkkaimman hohtonsa. Niin siinä sitten kävi, että vaikka olin juuri maksanut peliaikaa kolmeksi kuukaudeksi, lopetin pelaamisen. Tarkoituksenani ei välttämättä ollut lopettaa kokonaan, mutta kun kuukauden tauon jälkeen ei edelleenkään wowin pelaaminen innostanut, hyväksyin sen tosiasian että en elää pelaa wowia.

Wowin lopettamista seurasi reilun puolen vuoden kausi jolloin pelailin vähän kaikenlaista etsiessäni uutta peliä, johon aikani tuhlata. Muutama kuukausi ennen julkaisuaan Star Wars: The Old Republic alkoi putkahdella esiin eri yhteyksissä ja päätin ottaa selvää mistä on kyse. Innostuin aivan hirveästi ja odotin peliä kuin kuuta nousevaa. Peli oli odotusteni veroinen ja sillä tiellä ollaan edelleen. Swtorista kuitenkin lisää omassa postauksessaan.

Event!

No enpäs olekaan ehtinyt kirjoittaa sitä wow-postausta valmiiksi, kun Swtor on vienyt kaiken vapaa-ajan! Uuden flashpointin lisäksi olemme viettäneet aikaa uuden operationin story modessa ja tänään päivä on mennyt Rakghoul eventin parissa. Laitan huomenna screenshotin vanity petistä jonka jo eventistä sain. Toivottavasti saan myös 9/9 codex entryä huomisen aikana (ja siitä käsittääkseni saatavan titlen), plus toisen petin jonka voi ostaa event vendorilta. Vihdoinkin jotain tekemistä Swtorissa, jee! Sain myös UI:n valmiiksi ja olen siihen aika tyytyväinen, joten siitäkin kuva tulossa huomenna. Stay tuned!

SW:TOR Patch 1.2

Voi pojat, Star Wars päivitettiin eilen patch 1.2:een ja olen suunnattoman innoissani! Ennen patchia minulla ei ollut oikein mitään tekemistä level 50:nä ja kirjauduin peliin vain raid-aikoihin. Olen aina ollut achievementtien, vanity pettien, mountien, reputationin sun muiden "turhuuksien" hamstraaja ja nyt vihdoin tuon kaltaisia elementtejä alkaa olla myös swtorissa. Yksi äärimmäisen tärkeä asia on myöskin UI:n muokkausmahdollisuus. Käytän usein tuntikausia hyvän UI:n suunnitteluun ja sommitteluun, joten addoneja odotellessa on kiva kun saa edes UI:n näyttämään omanlaiselta. Laitan tänne kuvan UI:stani kunhan saan sen valmiiksi.

Teimme myös kiltagroupilla uuden Flashpointin, Lost Islandin. Meillä oli hyvä porukka, joten menimme suoraan hard modeen. Meillä oli valtavan hauskaa kun menimme pomomatseihin ilman mitään hajua siitä, mitä tuleman pitää. Wipesimme tietysti sen takia jokaisessa pomossa kerran tai pari (ekassa pomossa kolme kertaa, mutta se vaikuttikin paikan haasteellisimmalta pomolta), mutta oli todella hauskaa miettiä taktiikoita ja onnistua selvittämään paikka tietämättä mitään etukäteen. Voisin oikeastaan kirjoittaa käyttämämme taktiikat lyhyesti tännekin, mutta teen sitä varten oman postauksen.

Minulla on nyt muuten Twitter-tili ja päivitän sinne pomotappoja ja muita peliaiheisia juttuja. Twitterini löytyy täältä. En ole aiemmin twiittaillut juurikaan joten olen vielä vähän arka twiittailija, mutta se nyt on tällaista alkujännitystä. Twiittasin kuitenkin eilen hehkutusta Lost Islandista ja sain vastauksen Star Wars: The Old Republicin viralliselta Twitter-tililtä! Jes, melkein sukua julkkikselle!

(Ai niin, julkaisen WoW-postauksen kakkososan viimeistään huomenna.)

World of Warcraft, osa 1

Aloin ensimmäistä kertaa pelata wowia vuoden 2008 syksyllä. Ajatus wowin aloittamisesta oli jo pitkään lymyillyt takaraivossa, mutta pelkäsin vähän menettäväni viimesenkin otteen oikeasta elämästä jos sille pelille antaudun. Asuin siinä vaiheessa Helsingissä, eikä mulla ollut siellä kavereita (olen kotoisin pienemmältä paikkakunnalta), joten ajankohta wowin aloittamiselle oli aika otollinen. Latasin ilmaisen trial-version ja kirjauduin sisään peliin. Pelkäsin kuollakseni muita pelaajia, koska tiesin olevani hirveä noob ja luulin että kaikki muut pelaajat ovat tosi pro. Kesti hetken ennen kuin edes tajusin miten hahmolla liikutaan... No onnistuin joka tapauksessa levuttamaan human rogueni jonnekin level 14:n tienoille. Siinä vaiheessa olin jo ostanut pelin ja varmaankin pelannut useamman viikon.

Jossain välissä sain erään kaverini houkuteltua mukaan pelaamaan, mutta hän halusi pelata Horden puolella, joten jouduin vaihtamaan puolta. En millään olisi halunnut, sillä luulin että kaikki Horden hahmot ja paikat ovat rumia ja ajattelin etten jaksa tuijottaa niitä rumia maisemia kovinkaan pitkään. Mutta olihan siellä onneksi Blood Elfit! Heh, vielä tänäkin päivänä ainakin 60% hahmoistani on Blood Elfejä. Rollasin siis Blood Elf hunterin. Jälkeenpäin miettien parhaita noob-hetkiä hunterin urallani on ollut se, kun sain ensimmäisen pettini enkä käyttänyt sitä ollenkaan pariinkymmeneen leveliin, sillä "se vain häiritsee pelaamistani". Eräs kaverin kaveri tosin pisti paremmaksi. Hän oli jo reilusti yli level 20 kun näki jonkun toisen hunterin pelaavan ja kysyi tältä: "How do you shoot those magic arrows?!". Kävi ilmi, että kaveri ei ollut laittanut ainuttakaan pistettä talent-puuhun, eikä käynyt kertaakaan trainerilla, vaan oli koko ajan käyttänyt pelkkää autoshottia!

En muista kuinka kauan mulla kesti levuttaa hunterini kahdeksaankymmeneen (WotLK oli siis jo tullut ulos), mutta kyllä siinä useampi kuukausi vierähti. En vielä ollut superkoukussa, joten pelailin silloin tällöin. Me ei taidettu edes levuttaa yhdessä sen kaverin kanssa joka mut Hordeen värväsi, mutta olen kiitollinen hänelle siitä, sillä nyt olen Horde-girl henkeen ja vereen.

Tein levuttaessani muutamia instoja toisen suomalaisen pelaajan kanssa, mutta needailin väärää gearia ja säikähdin kun muut groupissa olleet suuttuivat, joten hyvin pitkälti sooloilua se pelaaminen oli varmaankin ensimmäiset puoli vuotta. Kun olin muutaman levelin päässä 80:sta, mulle kuiskasi joku random tyyppi ja pyysi liittymään kiltaansa. Meinasin kieltäytyä, mutta rohkaistuin ja liityin lopulta kiltaan. Se oli ehkä wow-urani paras päätös. Kiltalaiset olivat enimmäkseen ystävällisiä ja auttavaisia, ja vaikka vieläkin pelkäsin muita pelaajia, olin nyt sentään killassa. Viimeiset levelit menivät aika hitaasti, vaikka silloin pelasinkin jo paljon enemmän. Muut pelit olivat jääneet melkein kokonaan ja pelasin vain wowia.

Jotta tästä ei tulisi ihan kauheaa wall-of-textiä, jatkan juttua seuraavassa merkinnässä. Cliffhanger *gasp*!

Prologi

Mä olen aina rakastanut pelaamista. Pienenä meillä ei ollut pelikonsoleita, saati sitten tietokonetta, joten tungin itseni kavereille pelaamaan. Ensimmäisen poikaystävän myötä pääsin pelailemaan pleikkaria (lemppareina tulee mieleen Final Fantasyt, Crash Team Racing ja Kingdom Heartsit) ja sain jostain toimistojäämistöstä myös itselleni tietokoneen. Nettiä meillä ei ollut, joten pystyin pelaamaan lähinnä Tetristä ja Pasianssia, mutta olihan se parempi kun ei mitään.

Ensimmäisistä kesätyörahoistani ostin tietokoneen ja myöhemmin pleikka kakkosen. Sitten pleikka kolmosen, Wiin, DS:n, läppärin, uuden tietokoneen, uuden läppärin jne. Olin vuoden jenkeissä au pairina ja kun kaikki muut au pairit käyttivät rahansa vaatteisiin, mä ostin pelejä. Ehkä olisin voinut sinä vuonna olla sosiaalisempikin, oltiin kuitenkin toisella mantereella asti, mutta minkäs sille mahtaa kun mieluummin käyttää aikansa pelaamiseen.

Nykyisin olen lähinnä mmorpg-pelaaja. Pelaan enimmäkseen SW:TORia ja WoWia. Lotroa ja Riftiäkin olen kokeillut, mutta en paria päivää pidempään. Olen huomannut että yksinpelit ja offline-pelit ovat jotenkin menettäneet hohtonsa, sillä on niin paljon kivempaa päästä vertailemaan saavutuksiaan muiden kanssa. Mmo-pelien sosiaalinen aspekti on myös koukuttava ja on ollut mahtavaa tutustua erilaisiin ihmisiin ympäri Eurooppaa.

Yritin etsiä muita suomalaisia peliblogeja, mutta ei niitä kovin montaa löytynyt, varsinkaan naispuolisten pelaajien kirjoittamana. Monet peliblogeista myös käsittelevät lähinnä peliuutisia, peliarvosteluja ja yleistä peliasiaa. Tämä blogi on enemmänkin päiväkirjamuotoinen, tyyliin "mitä tein tänään pelissä". Voi olla, ettei tällaiselle blogille löydy kovin suurta kiinnostusta ja lukijakuntaa, mutta eipä se haittaa, kirjoittelen sitten vaikka itselleni.

Seuraavissa merkinnöissä kerron enemmän peliurastani wowin ja swtorin parissa.

Tervetuloa

Mulla on muhinut jo pitkään mielessä, että olisi kiva kirjoittaa taas pitkästä aikaa blogia. Ongelmana on ollut lähinnä se, että mulla ei yleensä riitä tarpeeksi kirjoitettavaa, koska suurin osa vapaa-ajasta menee pelatessa kaiken maailman videopelejä. Luin vähän aikaa sitten yhtä toista blogia, joka keskittyy lähinnä tyttöjen juttuihin (meikkeihin jne), mutta jossa myös satunnaisesti kirjoitellaan WoWista. Blogin kirjoittaja ilmoitti sitten eräänä päivänä, että blogi muuttuu pelkäksi WoW-blogiksi ja mä ehdin jo innostua että jee, naisen kirjoittama WoW-blogi, mahtavaa! Se paljastui lopulta aprillipilaksi (joo, onnistui vedättämään mua aika sata-nolla), mutta mä mietin että miksipä en sitten kirjoittaisi peliblogia itse.

Blogin nimi mulla on ollut päässäni myös jo pitkään, kun olen tämmöinen kotikissa ja vaikka rakastan korkokenkiä, läpsyttelen kuitenkin useimmiten tohveleissa ja vedän sankarittaren viitan harteilleni pelimaailmoissa. Taiteilin pikaisesti Photoshopissa blogin otsikon ja olen nyt pari päivää jo aivojen taka-alalla miettinyt että mitenhän sitä bloginsa aloittaisi. Jotenkin aina ensimmäinen blogimerkintä on kauhean vaikea, kun pitää esitellä itsensä ja kertoa jotain historiastaan, mutta tekisi mieli vaan hypätä sen kohdan yli ja aloittaa suoraan sen hetkisistä peleistään vouhkaaminen. Olkoon siis ensimmäinen merkintä nyt tässä. Seuraava merkintä on sitten jo toka, ja sen kanssa ei ole enää paineita!

Mutta hei, tervetuloa blogiin!